Kestävät eristysratkaisut teollisuudessa

Kestävän teollisuuden eristyksen hyödyntämätön potentiaali

Euroopan unioni on asettanut itselleen kaksi kunnianhimoista tavoitetta tukeakseen siirtymistä ilmastoneutraaliin yhteiskuntaan:
 

• kasvihuonepäästöjen vähentäminen vähintään 55 % vuoteen 2030 mennessä

• olla ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä ilman hiilidioksidipäästöjä

Tämä voidaan luonnollisesti saavuttaa vain kaikkien keskeisten alojen - mukaan lukien teollisuuden ja energiahuollon - tuella ja osallistumisella, joiden osuus Euroopan primäärienergian käytöstä on n. 35% ja EU:n päästöistä 49%.

Vaikka säästömahdollisuudet voivat vaihdella eri alueilla ja sektoreilla, energiankulutuksen, lämpötilaprofiilien ja polttoaineyhdistelmien erojen vuoksi, kaikilla teollisuuden aloilla on potentiaalia siihen. 

Se voi tuntua yllättävältä, mutta teollisuudessa, tosin kuin rakennusalalla, eristys on edelleen suurelta osin vajaakäytössä. Siksi monien teollisuuslaitosten alhainen energiatehokkuus on yleinen trendi. Asian ytimessä on se, että toistaiseksi ei ole olemassa säännöksiä, jotka määrittelevät Euroopan teollisuudessa asennettavan eristyksen vähimmäissuorituskyvyn.

Ensinnäkin, käytetyn eristyksen taso rajoittuu useimmiten turvallisuusvaatimuksiin, eli maksimipintalämpötilan määrittämiseen, kondensoitumisen estoon, prosessitarpeisiin tai vain yleiseen lämpövirtausnopeuden maksimitiheyteen.
 

• Lisäksi teollisuuseristyksen tekniset tiedot ovat usein vanhentuneita ja perustuvat edelleen 10, 20 tai jopa 30 vuoden takaisiin energian hintoihin ja ympäristövaatimuksiin.

• Lopuksi, monissa tapauksissa teollisuuden lämmöneristys on huonosti huollettu ja jotkin osat jäävät eristämättömiksi ja muodostavat lämpösiltoja, mikä johtaa liiallisiin lämpöhäviöihin ja vältettävissä oleviin hiilidioksidipäästöihin.

Tämä johtuu osittain siitä, että keskeisten päätöksentekijöiden keskuudessa ei ole tietoa teollisen eristyksen suurista energiansäästömahdollisuuksista, mutta myös vastuun jakamisesta tai epäselvyydestä huoltoon ja energianhallintaan liittyvissä päätöksissä. Tämän lisäksi eristeet muodostavat vain suhteellisen pienen osan investoinneista, joten sitä ei oteta riittävästi huomioon tai määritetä suunniteluvaiheessa ja saneerausohjelmissa.

_{Lähde: ECOFYS raportti (EiiF)}

Yhteenvetona voidaan todeta, että teollisuudessa eristysjärjestelmiä suunnitellaan edelleen liian harvoin kannattavuuskriteerien perusteella eristetyn laitteiston elinkaaren aikana ja vielä vähemmän kestävyyskriteerien perusteella.